Kotihoidosta vaihtoehtovanhainkotiin

Kun opiskeluaikanani tein perushoitajan ja laitosapulaisen sijaisuuksia Koukkuniemen vanhainkodissa, oli kauhukuva omasta, tai ensin omien vanhempieni, tulevaisuudesta laitoksessa makaava, täysin sänkyyn hoidettava, hädin tuskin hengissä oleva vanhus.

Sittemmin uhkakuvaksi on muodostunut kotona kaatuileva vanhus, joka ei muista syödä eikä peseytyä, unohtaa sähkölieden päälle, jää ulos pakkaseen… 

Mitä pitää tapahtua ennen kuin oma äiti tai isä pääsee turvalliseen hoitoon? Haja-asutusalueella naapurit ovat usein huutomatkan ulottumattomissa. Mitä jos on pakkanen ja avaimet jäivät sisälle, kuin myös puhelin?

Kotona asumisen tukeminen on kaunis ja helposti hyväksyttävä ajatus, mutta hoitajia ei riitä nyt eikä tulevaisuudessakaan tähän. Vanhusten kodit voivat myös olla huonosti sopivia huonokuntoisten ihmisten asumiseen.

Hoitajapulaan ratkaisun hakemisessa pidän tärkeänä yhteiskunnan tukemien erilaisten asumispalvelujen järjestämistä niin, että ikäihmiset saisivat tarpeisiinsa parhaiten vastaavat palvelut ja hoidon. Hoivakoti, eli tehostettu palveluasuminen, voi olla jopa houkuttelevampi työpaikka. Kotipalvelussa hoitaja on yksin ja hänellä on liian monta ikäihmistä autettavanaan. Hoivakodissa on sentään työyhteisö, jossa auttavat kädet ovat lähempänä. Myös omaiset voivat olla voivat olla varmoja siitä, että isä tai äiti on turvassa useiden ammattilaisten hoivassa ympäri vuorokauden. On myös tehty laskelmia, että mitä useampi kotikäynti, ja usein eri palveluntuottajilta, sitä kalliimmaksi kotihoito yhteiskunnalle tulee. 

Jo nuorena haaveilemani “vaihtoehtovanhainkoti” tuntuu entistäkin ajankohtaisemmalta.

Kalliiden senioritalojen ja omistusasuntojen vaihtoehdoksi toivon kerrostaloa, jossa asutaan vuokralla esimerkiksi omien ystävien, harrastuspiirin jäsenten, entisten kollegojen ja muiden. kanssa. Vaihtoehtovanhainkotiin muutetaan, kun siltä tuntuu, ja omaa aktiivisuutta pidetään yllä yhteisellä toiminnalla. Jokaisella on oma reilun kokoinen yksiö, jonka oven saa kiinni. Alakerrassa on yhteiskeittiö, jossa voi tehdä itse porukalla ruokaa tai jonne tilataan annokset yhteistilauksella. Porukalla lauletaan karaokea, tanssitaan tai tehdään nojatuolimatkoja. Hoitajat ovat lähellä ja lääkäriin pääsee heti, kun tarvetta ilmaantuu. 

Hetkinen, ainakin nettisivujen perusteella Tampereellakin on jo useita tehostetun palveluasumisen yksiköitä ja ryhmäkoteja, joissa tällaista palvelua luvataan. Useimmat niistä ovat ostopalveluyksiköitä eli kaupunki ostaa näitä palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta. Yritysten tehtävänä on kuitenkin tuottaa voittoa osakkailleen, siksi julkisia palveluita tulee lisätä. Rahallahan saa ja on aina saanut. Mielestäni laadukkaiden hoivapalveluiden tulee olla kaikkien saatavilla, varallisuuteen katsomatta. Aluevaaleissa päätetään näistä asioista.

Kirjoittaja on tamperelainen tutkimuspalvelujen asiantuntija, aluevaaliehdokas Pirkanmaalla. Ehdokasnumero on 84. 

Julkaistu myös Aamulehdessä 5.1.2022

Onko mikään muuttunut sadassa vuodessa?

LEENA RODRIGUEZ, Vasen Kaista 1.1.2018
Joulunaikaan televisiosta tuli kaksikin eri filmatisointia Väinö Linnan upeasta Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta.

Katselimme tätä vanhempaa versiota yhdessä poikani ja mieheni kanssa. Koskelan Jussin kohtelu kosketti nyt erityisesti. Onko mikään sittenkään muuttunut sadassa vuodessa? Paljon tietenkin, myönnetään: torpparilaki, kansakoulu, ilmainen kouluruoka, eläkkeet, sairasvakuutus, lakisääteinen päivähoito, terveyskeskukset, peruskoulu ja niin edelleen.

Mutta perusta, jossa köyhien tulee olla nöyriä ja tottelevaisia, ei ole muuttunut miksikään. Otsa hiessä sinun on leipääsi syömän. Ja loppujen lopuksi, vaikka miten otsa hiessä tai selkä ruvella teet työsi, korjaavat patruunat (suurpääomasijoittajat ja osakkeiden omistajat) potin. Sinulle jää vain reikä leivästä.

Vielä 80-luvulla luulin, että Suomi tarjoaa kaikille suurin piirtein samat mahdollisuudet. Onhan meillä ilmainen peruskoulu ja ilmainen ammatillinen ja yliopistollinen koulutus. Sairaat ja vanhukset hoidetaan eivätkä työttömät joudu ainakaan heti kadulle. Sitten tuli lama, ja sen jälkeen mikään ei ole enää ollutkaan niin auvoista. Lukiossa kirjat maksavat maltaita ja ammatillisissa opinnoissa pitää satsata jopa tuhansia euroja työvälineisiin. Sairaita vanhuksia häädetään kodeistaan, terveyskeskukset lakkautetaan ja kansalle tarjotaan valinnanvapaudeksi verhottuna yksityisten lääkäriasemien ja niiden omistajien rikastumista.

Työttömille on luvassa vuoden 2018 alusta raippoja nimellä aktiivimalli, jossa työttömät laitetaan työttömyysturvan menettämisen uhalla hakemaan olemattomia työpaikkoja, osallistumaan olemattomiin työnhakuvalmennuksiin tai simsalabim, tekemään työtä vähintään 18 tuntia kolmen kuukauden tarkastelujaksolla. Perusperiaate saattaa kuulostaa hyvältä, mutta todellisuudessa töitä ei ole tarjolla, työnhakuvalmentajia ei ole riittävästi ja vaikka olisikin, heillä ei ole pääsyä TE-toimiston järjestelmiin, jonne he voisivat tallentaa hakijan suunnitelmia. Työttömällä ei itsellään ole myöskään mahdollisuutta osoittaa aktiivisuuttaan oma-aloitteisesti. Sotku tästä tulee.

Pahimmillaan nämä hallituksen toimet saattavat johtaa uuteen kapinaan. Kyllä tämänkin kansan almat ja jussit nostavat leuan rinnuksiltansa, kunhan vain tarpeeksi paljon ärsytetään. Jos ei ole mitään menetettävää, ei ole mitään hävittävää. Edellisestä kansannoususta on nyt kulunut sata vuotta. Voittajapuoli on ilmeisesti unohtanut ne syyt, jotka kapinaan johtivat. Suosittelen vähintään katsomaan Laineen tai Koivusalon elokuvan, jos ei jaksa kirjoja lukea.

Kirjoitus on julkaistu myös Aamulehden yleisönosastossa 30.12.2017

Vasen Kaista

Artikkeli: Toimittajalta 2013–2018

1.1.2018 klo 09:36

Alue- eli Sotevaalit

Ja taas mennään…

Olen ehdokkaana 23.1.2022 järjestettävissä alue- eli sotevaaleissa.

Hallitusohjelman mukaisessa uudistuksessa maahan perustetaan 21 hyvinvointialuetta ja niille siirretään kunnista vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä.

Uudistuksen tavoitteena on

– turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelut hyvinvointialueella asuville,

– parantaa palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta,- kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja,

– turvata ammattitaitoisen työvoiman saanti,- vastata ikääntymisen ja syntyvyyden laskun aiheuttamiin haasteisiin ja

– hillitä kustannusten kasvua.

Miksi minä haluan aluevaltuustoon?

Pidän tärkeänä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumista sekä hyvinvointiyhteiskunnan säilymistä.

Laadukkaa julkiset peruspalvelut on turvattava. Tämä vähentää pitkällä tähtäimellä erikoissairaanhoidon kustannuksia.

Sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden työolot on saatava kuntoon. Kuka pesee peppusi, kun et itse enää pysty?

Millä perusteella minut pitäisi valita?

Työssäni yliopiston hallinnossa (yli 20 vuotta) olen tottunut byrokratiaan, ja olenkin toiminut tutkijoiden ja hallinnon välisenä tulkkina.

Koko opiskeluajan tein perushoitajan ja laitosapulaisen lyhyitä sijaisuuksia Koukkuniemen vanhainkodissa.

Minulla on myös kokemusta Laakson sairaalan (Helsinki) geriatriselta osastolta, ja olin yhden kesän hoitajana Hatanpään sairaalan infektio-osastolla.

Olen myös toiminut kiertävänä päiväkotiapulaisena, kolmiperhepäivähoitajan sijaisena (Helsinki) ja iltaohjaana nuorisotalolla (Linnainmaa ja Hervanta 1988-1990).

Kokemusta minulla on myös yläasteen opettajan työstä: 1986 kevään viimeiset puolitoista kuukautta olin englannin- ja ruotsinkielen lehtorin sijaisena Vantaalla.

11.9.2021

Kuntavaalien jälkeen ajattelin, etten enää oikein jaksa ottaa kantaa muiden  ihmisten tekemisiin. Tänään kuitenkin, kun on kulunut tasan 20 vuotta iskusta WTC-torneihin, ja joka mediassa muistellaan tapahtunutta, tuli pari juttua mieleeni. Ei, en kerro missä olin iskujen tapahtuessa, vaan mitä mietteitä heräsi tuota muisteloa seuratessa.

Aamulehdessä oli eilen 10.9.2021 juttu Shlomo Zabludowiczista, joka rikastui asekauppiaana:”Israelin legendaarinen puolustusministeri Moshe Dayan analysoi vuonna 1967 käydyn kuuden päivän sodan voittoa ja julisti kiitoksen kuuluvan ranskalaisille Mirage-hävittäjille ja Tampella-tyypin heittimille, Matti Mörttinen kertoo.” 

Ottamatta kantaa sen enempää siihen, että Israelin valtion perustaminen oli ilmeinen virhe (vaikkakin ymmärrettävää holokaustin jälkeen), Kuuden päivän sota vaati  Arabimaista (Egypti, Syyria, Jordania, Saudi-Arabia, Irak) 21 000 kuollutta ja 45 000 haavoittunutta (israelilaisia sotilaita kuoli 779). En muista nähneeni yhtään tv-uutista tai dokumenttia “missä olin, kun Kuuden päivän sota oli käynnissä”.

Historian hämärästä tulee mieleeni myös Biafran nälkäiset lapset, joilla meitä tuon ajan syömähaluttomia suomalaisia muistutettiin. Biafran sodan (1967-1970) jälkeen kuoli miljoona ihmistä nälkään! (Loistava kirja muuten  Chimamanda Ngozi Adichien Puolikas keltaista aurinkoa kertoo tuosta sodasta).

Joka tapaninpäivä puolestaan muistellaan vuoden 2004 tsunamia, jossa kuoli kaikkiaan yli 230 000 ihmistä. Vähättelemättä mitenkään tuossa turmassa kuolleita suomalaisia ja heidän omaistensa surua, näitä tämän kaltaisia katastrofeja tapahtuu koko ajan ympäri maailmaa. Mutta vasta kun tulvat vyöryvät Eurooppaan, ylittävät ne kaikki uutiskynnykset.

Covid on tappanut tällä hetkellä maailmassa noin 15 miljoonaa ihmistä.Silti se jää paljon jälkeen HIV/Aidsiin kuolleista 36 miljoonasta. Suomessa on kuollut noin 1000 ihmistä, ja silti huudetaan, että väärin sammutettu!

Miksi tämä vuodatus? Siksi, että en jaksa innostua tänään(kään) muistelemaan missä olin 11.9.2001. Vaikka todennäköisesti olin hyvin arkisissa askareissa vuonna 2000 syntyneen lapseni kanssa.

Ilmastonmuutos ja ikäkiintiöt

Muistan miten 1980-luvun alussa pelkäsimme ydinsotaa. Se konkretisoitui ns. rauhanmarsseilla, joista muistan Helsingissä 30 000 ihmisen kulkueen. Tästä syystä pystyn eläytymään ilmastonmuutoksesta huolissaan oleviin Elokapinallisiin, jotka istuvat hädissään Mannerheimintiellä ja vaativat konkreettisia toimia.

Ihmettelen miksi jotkut naureskelevat näille nuorille.

Ydinsodalla ja ilmastonmuutoksella on vain yksi merkittävä ero: ydinsota on “vain” mahdollinen, mutta ilmaston lämpeneminen on fakta, jolla on jo vaikutuksia tällä hetkellä. Vain tieteenkieltäjät pistävät päänsä pensaaseen.

Kuntavaaleissa äänestysprosentit jäivät todella pieniksi. Nuoria ei kiinnosta kuntapolitiikka laajemmin, koska kuntapolitiikalla on vaikea vaikuttaa ilmastopolitiikkaan. Eduskunta ja EU voisivat olla yksi vaikutuskanava. Pitäisikö eduskunnassa ja EU parlamentissa olla ikäkiintiöt? Yli 50- vuotiaat eivät ole enää näkemässä ilmastonmuutoksen pahimpia seurauksia, kun taas nuoret tietävät, että se tulee tapahtumaan heidän elinaikanaan.

Sä kuulut päivään jokaiseen

Sellaista elämä on

En voi enää koskaan kuunnella Eino Grönin hittiä ´Sä kuulut päivään jokaiseen´ samalla tavalla kuin ennen. Mikko Kivisen ja Otto Kanervan mukaan Juha Vainio kirjoitti kappaleen puolessa tunnissa vedonlyönnin palkkiona olleen Koskenkorvapullon innoittamana.

Sä kuulut päivään jokaiseen,

Sä kuulut aamuun ja iltaan.

Oot ensimmäinen aatoksissain,

Miete myös viimeinen…

Mikkelin teatterin kesänäytelmä ´Sellaista Elämä on´ viihdyttää, mutta myös hieman kiihdyttää. Muutaman artistin karrikoiminen menee mielestäni hieman liian pitkälle. Onkohan käsikirjoittajilla ollut  jotain hampaankolossa ko. artisteja kohtaan?

Livebändi on mahtava! Nuoret soittajat Roope Kopperi, Juho Koskivirta, Timo Laatikainen ja Aaron Koskelainen vetivät biisit kuin parhaimmallakin keikalla.

Ohjaukseen olisin kaivannut hieman parempaa rytmitystä. Turhia taukoja ei selitä pelkästään neljän näyttelijän useat eri roolit ja (uskomattoman nopeat) asujen vaihdot.

Jussi Puhakka Juha Vainiona oli uskottava. Vintte Viitasen Reijo “Rempo” Tani ja Toivo Kärki ja Aapo Orasen Danny ja Kari Tapio jäivät heidän moninaisista rooleista mieleen.

Marjaana Manninen ja Tuuli Anikari, molemmat pätevinä laulajina hoitivat ammattitaidolla niin. Vainion vaimon Tainan, Katri Helenan, Anita Hirvosen, Kristiina Hautalan kuin Kikankin pikaesittäytymiset.

´Sellaista elämä on´ Mikkelin Naisvuorella on ollut menestys. Ja ymmärrettävistä syistä. Suomalaiseen kesäteatteriyleisöön puree aina alkoholilla höystetty huumori. Kun Junnu Vainio lopetti ryyppäämisen, huumoria revitään muiden artistien alkoholiongelmasta. Koko kansan rakastaman sanoittajan elämä ja sen loppu herkistää, ja yleisö poistuu ilmeisen tyytyväisenä, kukin omiaan miettien.

Esitykset jatkuvat heinäkuun loppuun.

Ihmisiä ei vain kiinnosta

15.6.2021

Kuntavaalit on sitten käyty. Ja heti alkoi debatti siitä, että miksi kävi näin. Miksi toinen hävisi ja toinen voitti. Joku sai torjuntavoiton jne.

Äänestysprosentti jäi huolestuttavan alhaiseksi, miksi? Syy ei ole siinä millainen ilma oli. Aina sama parku, satoi tai paistoi. Ehkä ihmisiä ei vain kiinnosta.

Vasemmistoliiton kannatus pysyi suunnilleen samana. Sitä mukaa, kun vanha kaarti poistuu keskuudestamme, tulee uusia nuoria fiksuja nuoria tilalle, jotka haluavat parantaa maailmaa. Silti Kokoomus ja Perussuomalaiset veivät voiton. 

Yksi keskeinen seikka minusta on ihmiskäsitys. Kokoomuksen kannattajat tuntuvat ajattelevan, että he ovat täysin itse omalla työllään saavuttaneet sen aseman, jossa ovat.

Unohtuu, että on saatu ilmainen koulutus ja lähes ilmainen päivähoito lapsille, mummot ja vaarit hoidettu (miten kuten) jne.

Koronarokotteesta lähetettiin lappu kaikille ulkomaalaistaustaisille ja monilla eri kielillä, että käykää nyt ihmeessä ottamassa. Miksei kuntavaaleista lähetettäisi samanlaista tiedotetta?

Nythän esim. Hervannassa, jossa Tampereen enemmistö maahanmuuttajista asuu, äänestysprosentti jäi alhaisemmaksi.

Miksei Suomessa jo asuva muualta muuttanut työllisty?

Miksei Suomessa jo asuva muualta muuttanut työllisty? (julkaistu Aamulehdessä 2.3.2021)

Elinkeinoelämän keskusliitto, valtiovarainministeriö ja viimeksi tänään (AL 27.2.2021) työeläkeyhtiö Ilmarisen toimitusjohtaja Jouko Pölönen peräänkuuluttavat työperäistä maahanmuuttoa ratkaisuksi työvoima- ja osaajapulaamme. Olen seurannut näitä keskusteluja hieman ihmetellen.

Mieheni on suorittanut kaksivuotisen kone- ja metallialan perustutkinnon Tampereen aikuiskoulutuskeskuksessa (TAKK). Korona on tietenkin otettava huomioon, mutta onko pelkästään siitä kiinni, ettei töitä löydy Pirkanmaalta? Henkilöstövuokrausfirmojen kautta haetaan koko ajan CNC-koneistajia, mutta jostain syystä mieheni ei kelpaa. Turha kai lisätä, että mieheni on muuttanut Suomeen muualta ja hänen äidinkielensä on espanja. Suomen kieli taittuu häneltä tyydyttävästi ja englanti hyvin.

Miten voi olla mahdollista, etteivät työpaikat ja potentiaalit työntekijät kohtaa? Miten kuvitellaan, että ulkomailta saadaan valmiiksi koulutettuja osaajia, jotka taitavat jo tai oppivat hetkessä suomen kielen? Eikö ensin kannattaisi ottaa työpaikoille oppiin jo Suomessa asuva muualta tullut?

Kielitaitovaatimukset maahanmuuttajien osalta ovat liian vaativat. Esimerkiksi CNC-koneistuksessa käytettävät tietokoneohjelmat ovat kaikki englanninkielisiä. Yliopistossa, missä itse työskentelen ei tulisi kuuloonkaan vaatia kansainvälisiltä  tutkijoilta suomen kielen osaamista. Miksi näin on muilla työpaikoilla?

Leena Sulkanen-Rodriguez

Tampere, kuntavaaliehdokas, Vas

 

 

Mikä tässä on epäselvää?

Maailmassa on meneillään pahin pandemia sitten ns, espanjantaudin. Vuosina 1918-1920 raivonnut virustauti tappoi pelkästään Suomessa arviolta 20 000 ihmistä.

Meillä Suomessa on ollut koko ajan suositus maskien käytöstä. Ensimmäisessä aallossa suljettiin Uusimaa, on suositeltu etätyötä ja kehotettu rajoittamaan matkustamista. Mutta näköjään viesti ei ole mennyt perille kaikkien kohdalla. 

Ensin huudetaan, että ohjeet ovat epäselvät. “Onko kyseessä suositus vai pakko?” Sitten tulee vastustus: “Vapauttani rajoitetaan!” On nähty jopa sellainen ihme, kuin “Meitä ette rokota!” kampanja.  Tukholmassa on juuri eilen ollut rajoitusten vastainen mielenosoitus. Mikä tässä on epäselvää, kysyn minä.

Hallitusta arvostellaan siitä, että rajoitetaan. Hallitusta arvostellaan siitä, ettei rajoiteta. Hallitusta syytetään siitä, ettei pakkolakeja ole otettu käyttöön. Hallitusta on toisaalta syytetty myös  lakien rikkomisesta (valmiuslain pykälien käyttöönotosta ilman eduskunnan suostumusta). Toisin sanoen, hallitusta syytetään etteivät ihmiset ymmärrä omaa parastaan. 

Päätös vaalien siirtämisestä on oikea. Jos tilanne ei ole kesäkuuhun mennessä parantunut, olisi perusteltua siirtää vaaleja edelleen. Mutta kaikki riippuu nyt ihmisistä itsestään. Ei hallituksesta.

 

T-paitavaikuttajasta Facebook- ja Twitter -vaikuttajaksi?

Vasemmistoliitto

Kuntavaaliehdokkuus?

30.7.2020

Halveksin nuorempana ns. T-paitavaikuttajia. Eli ihmisiä, jotka paidoillaan viestittivät olevansa taiteellisia humanisteja tai radikaaleja systeemin vastustajia…

Nyt olen itse havainnut olevani sellainen. Mutta t-paidat ovat vaihtuneet Facebook- ja Twitter postauksiin. Vaihdan profiilini kehystä sen mukaan mikä milloinkin on ajankohtaista.

Koko vuoden olen miettinyt pääni puhki, pystyisinkö kuntapäättäjänä vaikuttamaan mihinkään tärkeisiin asioihin. 

Olen ollut ay-toiminnassa mukana, jota kaduin melkein heti suostuttuani pystymetsästä osastoni puheenjohtajaksi. Silloisen yliopistojen palkkausuudistuksen raadollisuus paljastui minulle heti ensimmäisessä arviointikokouksessa, jossa yritin pitää pienempi palkkaisten toimistosihteerien puolta. Silloinen hallintojohtaja vastusti korotuksia perustelunaan, että emme voi, koska heitä on niin paljon! Ja suurinta meteliä osastossa pitivätkin ne, jotka saivat suurimmat korotukset ja joilla ei minun mielestäni ollut mitään hätää.

Toinen (kauhu)kokemus vaikuttamisesta oli taloyhtiön hallitus. Jouduin tuohon pestiin vahingossa, koska (taaskaan) ei ollut muita tarjolla. Ajankohtainen putkiremontti pakotti meidät kaatamaan ns, vanhan vallan, eli pariskunnan joka oli pitänyt jöötä melkein 30 vuotta ja tietenkin vastusti kaikkea uudistamista. Siitä alkoikin sitten kolmen vuoden helvetti, joka päättyi siihen, että lopulta myin asuntoni ja muutimme poikani kanssa asumisoikeusasuntoon (paras ratkaisu ikinä).

 

29.1.2021

Tässä sitä ollaan. Kuntavaaliehdokkaana. Velvollisuudesta vai intohimosta?

En voi muuta kuin luvata tehdä parhaani.