Hieman minusta 11.11.2020

Olen kotiutunut Tampereelle Lahti-Mikkeli-Joensuu-Helsinki-Mikkeli-Helsinki –linjalta yli 30 vuotta sitten. Asun poikani ja kuubalaissyntyisen aviomieheni kanssa Hatanpäällä. Päivätöikseni autan Tampereen yliopiston tutkijoita saamaan hankkeilleen täydentävää rahoitusta.

Tulin Tampereelle Voionmaan opiston kautta. Kävin siellä harrastajateatteriohjaajakurssin. Olin aluksi töissä nuorisotalolla iltaohjaajana. Syksyllä 1988 aloitin Tampereen yliopistossa sosiaalipsykologian opinnot. Tein koko opiskeluajan sijaisuuksia Koukkuniemen vanhainkodissa, jossa hoidin vanhuksia ja siivosin vessoja.

Teatteria tein sen verran, että olin mukana parissa Ylioppilasteatterin näytelmässä, tuotin yhden esityksen ja esiinnyin mm. laulujoukkue Happy huulten kanssa. Olimme esiintymässä mm. Vasemmistoliiton perustamiskokouksessa vuonna 1990.

Yritän seurata äitini isän mallia kuntavaikuttajana. Erkki -pappa oli kaikkia ihmisiä kunnioittava, sivistynyt ja paljon lukenut mies (vaikkei kouluja ollut käynytkään). Itse olin molempien sukujeni ensimmäinen yliopisto-opiskelija, mutta en viimeinen. Yhteiskunnalliset kysymykset ovat aina kiinnostaneet minua, ja olen aina empimättä osallistunut keskusteluihin, missä ikinä olen ollutkin. Työssäni innostun aina uudelleen siitä, miten tärkeitä asioita yliopistossa tutkitaan. Yritän olla tulkki hallinnon byrokratian ja tutkijan välillä. Välitän ihmisistä ja asioista.

Tampere tuntui heti omalta kaupungiltani. Toivoisin, että kaupunki voisi näyttää yhtä ystävälliset kasvot kaikelle kansalle, tulivat he mistä maailman kolkasta tahansa. Kaikki on pidettävä mukana, ketään ei saa jättää ulkopuolelle.

Laadukas varhaiskasvatus, jaksavat ja motivoituneet opettajat innostavat koululaisia, ja työnilo on mahdollista saavuttaa kouluissakin.

Tampereen tulee tarjota töitä ja toimeentuloa kaikille. Nuoret ja maahanmuuttajat on nähtävä tulevaisuuden tekijöinä ja heihin on satsattava.

Julkiset palvelut on turvattava. Hoivaa on annettava sitä tarvitseville.

Tampere tarvitsee nyt ja tulevaisuudessa laadukkaita asuntoja kaikille, sujuvan joukkoliikenteen, puistoja ja ulkoilualueita.

Osallisuudella toivottomuutta ja näköalattomuutta vastaan!

 

Ensimmäinen blogini 11.11.2020

Ensiapukurssilla opetetaan, että onnettomuuspaikalla on ensin tarkistettava ne, jotka ovat hiljaa, ei niitä jotka huutavat kovimpaan.

Tämä tuli mieleeni monta kertaa, kun tulin valituksi (täysin pystymetsästä) ammattiyhdistykseni puheenjohtajaksi 2005. Olimme keskellä yliopistojen palkkausuudistusta ja pääsin (tai jouduin) muun henkilöstön arviointiryhmään. Perustyöt uudistuksen suhteen oli jo tehty, joten käsittelimme vain sitä mihin vaativuusluokkaan kukin työntekijä kuuluu. Pienimässä vaativuusluokassa oli eniten väkeä, ja se olikin perustelu miksei heitä voinut nostaa ylemmäksi. Mutta suurinta meteliä ei pitänyt tämä porukka, vaan ne, joiden vaativuustaso oli jo määritelty korkeammaksi; kysymys oli vain siitä pitäisikö se nostaa vieläkin ylemmäs.

Suomalaisten keskipalkka on siinä 3900 euron pintaan kuukaudessa. Suurin osa palkansaajista jää kuitenkin reippaasti alle tuon. Aamulehdessä oli juuri tilastoja tamperelaisten asuinalueiden ikä- ja tuloluokista. Suurin osa tamperelaisista elää alle 20 000 euron vuosituloilla! Se tekee bruttopalkkana 1600 euroa. Repikää siitä!
Suuret yritykset irtisanovat työntekijöitään ja samalla maksavat huimia summia osinkoina osakkeenomistajilleen (miksi meidän muka pitäisi ilmoittaa julkisesti kuinka paljon maksamme veroja!). Julkisesti kyllä jaksetaan pitää meteliä siitä, miten liian suuri verotus ajaa yrityksiä muualle.

Korona pandemia on aiheuttanut suuria menetyksiä paitsi palkansaajille työttömyyden tai lomautusten vuoksi. Yritykset saavat kuitenkin valtiolta tukea menetettyjen saataviensa tilalle. Tätä ei paljon kuule kritisoitavan. Mutta jos työtön saa tukea elantoonsa, se onkin paha työllistymistä estävä tekijä! Ja miten on sen laita, että yritykset käyttävät työkokeiluja ilmaisen työvoiman saamiseksi. Työkokeilijoita tulee firmaan toinen toisensa perään, eikä kukaan puutu siihen. Hei haloo, mihin unohtui se, että meillä on jo kuuden kuukauden koeaika. Jos et ole tyytyväinen työntekijään, voit päättää työsuhteen ilman mitään sanktioita.