11.9.2021

Kuntavaalien jälkeen ajattelin, etten enää oikein jaksa ottaa kantaa muiden  ihmisten tekemisiin. Tänään kuitenkin, kun on kulunut tasan 20 vuotta iskusta WTC-torneihin, ja joka mediassa muistellaan tapahtunutta, tuli pari juttua mieleeni. Ei, en kerro missä olin iskujen tapahtuessa, vaan mitä mietteitä heräsi tuota muisteloa seuratessa.

Aamulehdessä oli eilen 10.9.2021 juttu Shlomo Zabludowiczista, joka rikastui asekauppiaana:”Israelin legendaarinen puolustusministeri Moshe Dayan analysoi vuonna 1967 käydyn kuuden päivän sodan voittoa ja julisti kiitoksen kuuluvan ranskalaisille Mirage-hävittäjille ja Tampella-tyypin heittimille, Matti Mörttinen kertoo.” 

Ottamatta kantaa sen enempää siihen, että Israelin valtion perustaminen oli ilmeinen virhe (vaikkakin ymmärrettävää holokaustin jälkeen), Kuuden päivän sota vaati  Arabimaista (Egypti, Syyria, Jordania, Saudi-Arabia, Irak) 21 000 kuollutta ja 45 000 haavoittunutta (israelilaisia sotilaita kuoli 779). En muista nähneeni yhtään tv-uutista tai dokumenttia “missä olin, kun Kuuden päivän sota oli käynnissä”.

Historian hämärästä tulee mieleeni myös Biafran nälkäiset lapset, joilla meitä tuon ajan syömähaluttomia suomalaisia muistutettiin. Biafran sodan (1967-1970) jälkeen kuoli miljoona ihmistä nälkään! (Loistava kirja muuten  Chimamanda Ngozi Adichien Puolikas keltaista aurinkoa kertoo tuosta sodasta).

Joka tapaninpäivä puolestaan muistellaan vuoden 2004 tsunamia, jossa kuoli kaikkiaan yli 230 000 ihmistä. Vähättelemättä mitenkään tuossa turmassa kuolleita suomalaisia ja heidän omaistensa surua, näitä tämän kaltaisia katastrofeja tapahtuu koko ajan ympäri maailmaa. Mutta vasta kun tulvat vyöryvät Eurooppaan, ylittävät ne kaikki uutiskynnykset.

Covid on tappanut tällä hetkellä maailmassa noin 15 miljoonaa ihmistä.Silti se jää paljon jälkeen HIV/Aidsiin kuolleista 36 miljoonasta. Suomessa on kuollut noin 1000 ihmistä, ja silti huudetaan, että väärin sammutettu!

Miksi tämä vuodatus? Siksi, että en jaksa innostua tänään(kään) muistelemaan missä olin 11.9.2001. Vaikka todennäköisesti olin hyvin arkisissa askareissa vuonna 2000 syntyneen lapseni kanssa.

Ilmastonmuutos ja ikäkiintiöt

Muistan miten 1980-luvun alussa pelkäsimme ydinsotaa. Se konkretisoitui ns. rauhanmarsseilla, joista muistan Helsingissä 30 000 ihmisen kulkueen. Tästä syystä pystyn eläytymään ilmastonmuutoksesta huolissaan oleviin Elokapinallisiin, jotka istuvat hädissään Mannerheimintiellä ja vaativat konkreettisia toimia.

Ihmettelen miksi jotkut naureskelevat näille nuorille.

Ydinsodalla ja ilmastonmuutoksella on vain yksi merkittävä ero: ydinsota on “vain” mahdollinen, mutta ilmaston lämpeneminen on fakta, jolla on jo vaikutuksia tällä hetkellä. Vain tieteenkieltäjät pistävät päänsä pensaaseen.

Kuntavaaleissa äänestysprosentit jäivät todella pieniksi. Nuoria ei kiinnosta kuntapolitiikka laajemmin, koska kuntapolitiikalla on vaikea vaikuttaa ilmastopolitiikkaan. Eduskunta ja EU voisivat olla yksi vaikutuskanava. Pitäisikö eduskunnassa ja EU parlamentissa olla ikäkiintiöt? Yli 50- vuotiaat eivät ole enää näkemässä ilmastonmuutoksen pahimpia seurauksia, kun taas nuoret tietävät, että se tulee tapahtumaan heidän elinaikanaan.

Sä kuulut päivään jokaiseen

Sellaista elämä on

En voi enää koskaan kuunnella Eino Grönin hittiä ´Sä kuulut päivään jokaiseen´ samalla tavalla kuin ennen. Mikko Kivisen ja Otto Kanervan mukaan Juha Vainio kirjoitti kappaleen puolessa tunnissa vedonlyönnin palkkiona olleen Koskenkorvapullon innoittamana.

Sä kuulut päivään jokaiseen,

Sä kuulut aamuun ja iltaan.

Oot ensimmäinen aatoksissain,

Miete myös viimeinen…

Mikkelin teatterin kesänäytelmä ´Sellaista Elämä on´ viihdyttää, mutta myös hieman kiihdyttää. Muutaman artistin karrikoiminen menee mielestäni hieman liian pitkälle. Onkohan käsikirjoittajilla ollut  jotain hampaankolossa ko. artisteja kohtaan?

Livebändi on mahtava! Nuoret soittajat Roope Kopperi, Juho Koskivirta, Timo Laatikainen ja Aaron Koskelainen vetivät biisit kuin parhaimmallakin keikalla.

Ohjaukseen olisin kaivannut hieman parempaa rytmitystä. Turhia taukoja ei selitä pelkästään neljän näyttelijän useat eri roolit ja (uskomattoman nopeat) asujen vaihdot.

Jussi Puhakka Juha Vainiona oli uskottava. Vintte Viitasen Reijo “Rempo” Tani ja Toivo Kärki ja Aapo Orasen Danny ja Kari Tapio jäivät heidän moninaisista rooleista mieleen.

Marjaana Manninen ja Tuuli Anikari, molemmat pätevinä laulajina hoitivat ammattitaidolla niin. Vainion vaimon Tainan, Katri Helenan, Anita Hirvosen, Kristiina Hautalan kuin Kikankin pikaesittäytymiset.

´Sellaista elämä on´ Mikkelin Naisvuorella on ollut menestys. Ja ymmärrettävistä syistä. Suomalaiseen kesäteatteriyleisöön puree aina alkoholilla höystetty huumori. Kun Junnu Vainio lopetti ryyppäämisen, huumoria revitään muiden artistien alkoholiongelmasta. Koko kansan rakastaman sanoittajan elämä ja sen loppu herkistää, ja yleisö poistuu ilmeisen tyytyväisenä, kukin omiaan miettien.

Esitykset jatkuvat heinäkuun loppuun.

Ihmisiä ei vain kiinnosta

15.6.2021

Kuntavaalit on sitten käyty. Ja heti alkoi debatti siitä, että miksi kävi näin. Miksi toinen hävisi ja toinen voitti. Joku sai torjuntavoiton jne.

Äänestysprosentti jäi huolestuttavan alhaiseksi, miksi? Syy ei ole siinä millainen ilma oli. Aina sama parku, satoi tai paistoi. Ehkä ihmisiä ei vain kiinnosta.

Vasemmistoliiton kannatus pysyi suunnilleen samana. Sitä mukaa, kun vanha kaarti poistuu keskuudestamme, tulee uusia nuoria fiksuja nuoria tilalle, jotka haluavat parantaa maailmaa. Silti Kokoomus ja Perussuomalaiset veivät voiton. 

Yksi keskeinen seikka minusta on ihmiskäsitys. Kokoomuksen kannattajat tuntuvat ajattelevan, että he ovat täysin itse omalla työllään saavuttaneet sen aseman, jossa ovat.

Unohtuu, että on saatu ilmainen koulutus ja lähes ilmainen päivähoito lapsille, mummot ja vaarit hoidettu (miten kuten) jne.

Koronarokotteesta lähetettiin lappu kaikille ulkomaalaistaustaisille ja monilla eri kielillä, että käykää nyt ihmeessä ottamassa. Miksei kuntavaaleista lähetettäisi samanlaista tiedotetta?

Nythän esim. Hervannassa, jossa Tampereen enemmistö maahanmuuttajista asuu, äänestysprosentti jäi alhaisemmaksi.

Miksei Suomessa jo asuva muualta muuttanut työllisty?

Miksei Suomessa jo asuva muualta muuttanut työllisty? (julkaistu Aamulehdessä 2.3.2021)

Elinkeinoelämän keskusliitto, valtiovarainministeriö ja viimeksi tänään (AL 27.2.2021) työeläkeyhtiö Ilmarisen toimitusjohtaja Jouko Pölönen peräänkuuluttavat työperäistä maahanmuuttoa ratkaisuksi työvoima- ja osaajapulaamme. Olen seurannut näitä keskusteluja hieman ihmetellen.

Mieheni on suorittanut kaksivuotisen kone- ja metallialan perustutkinnon Tampereen aikuiskoulutuskeskuksessa (TAKK). Korona on tietenkin otettava huomioon, mutta onko pelkästään siitä kiinni, ettei töitä löydy Pirkanmaalta? Henkilöstövuokrausfirmojen kautta haetaan koko ajan CNC-koneistajia, mutta jostain syystä mieheni ei kelpaa. Turha kai lisätä, että mieheni on muuttanut Suomeen muualta ja hänen äidinkielensä on espanja. Suomen kieli taittuu häneltä tyydyttävästi ja englanti hyvin.

Miten voi olla mahdollista, etteivät työpaikat ja potentiaalit työntekijät kohtaa? Miten kuvitellaan, että ulkomailta saadaan valmiiksi koulutettuja osaajia, jotka taitavat jo tai oppivat hetkessä suomen kielen? Eikö ensin kannattaisi ottaa työpaikoille oppiin jo Suomessa asuva muualta tullut?

Kielitaitovaatimukset maahanmuuttajien osalta ovat liian vaativat. Esimerkiksi CNC-koneistuksessa käytettävät tietokoneohjelmat ovat kaikki englanninkielisiä. Yliopistossa, missä itse työskentelen ei tulisi kuuloonkaan vaatia kansainvälisiltä  tutkijoilta suomen kielen osaamista. Miksi näin on muilla työpaikoilla?

Leena Sulkanen-Rodriguez

Tampere, kuntavaaliehdokas, Vas

 

 

Mikä tässä on epäselvää?

Maailmassa on meneillään pahin pandemia sitten ns, espanjantaudin. Vuosina 1918-1920 raivonnut virustauti tappoi pelkästään Suomessa arviolta 20 000 ihmistä.

Meillä Suomessa on ollut koko ajan suositus maskien käytöstä. Ensimmäisessä aallossa suljettiin Uusimaa, on suositeltu etätyötä ja kehotettu rajoittamaan matkustamista. Mutta näköjään viesti ei ole mennyt perille kaikkien kohdalla. 

Ensin huudetaan, että ohjeet ovat epäselvät. “Onko kyseessä suositus vai pakko?” Sitten tulee vastustus: “Vapauttani rajoitetaan!” On nähty jopa sellainen ihme, kuin “Meitä ette rokota!” kampanja.  Tukholmassa on juuri eilen ollut rajoitusten vastainen mielenosoitus. Mikä tässä on epäselvää, kysyn minä.

Hallitusta arvostellaan siitä, että rajoitetaan. Hallitusta arvostellaan siitä, ettei rajoiteta. Hallitusta syytetään siitä, ettei pakkolakeja ole otettu käyttöön. Hallitusta on toisaalta syytetty myös  lakien rikkomisesta (valmiuslain pykälien käyttöönotosta ilman eduskunnan suostumusta). Toisin sanoen, hallitusta syytetään etteivät ihmiset ymmärrä omaa parastaan. 

Päätös vaalien siirtämisestä on oikea. Jos tilanne ei ole kesäkuuhun mennessä parantunut, olisi perusteltua siirtää vaaleja edelleen. Mutta kaikki riippuu nyt ihmisistä itsestään. Ei hallituksesta.

 

T-paitavaikuttajasta Facebook- ja Twitter -vaikuttajaksi?

Vasemmistoliitto

Kuntavaaliehdokkuus?

30.7.2020

Halveksin nuorempana ns. T-paitavaikuttajia. Eli ihmisiä, jotka paidoillaan viestittivät olevansa taiteellisia humanisteja tai radikaaleja systeemin vastustajia…

Nyt olen itse havainnut olevani sellainen. Mutta t-paidat ovat vaihtuneet Facebook- ja Twitter postauksiin. Vaihdan profiilini kehystä sen mukaan mikä milloinkin on ajankohtaista.

Koko vuoden olen miettinyt pääni puhki, pystyisinkö kuntapäättäjänä vaikuttamaan mihinkään tärkeisiin asioihin. 

Olen ollut ay-toiminnassa mukana, jota kaduin melkein heti suostuttuani pystymetsästä osastoni puheenjohtajaksi. Silloisen yliopistojen palkkausuudistuksen raadollisuus paljastui minulle heti ensimmäisessä arviointikokouksessa, jossa yritin pitää pienempi palkkaisten toimistosihteerien puolta. Silloinen hallintojohtaja vastusti korotuksia perustelunaan, että emme voi, koska heitä on niin paljon! Ja suurinta meteliä osastossa pitivätkin ne, jotka saivat suurimmat korotukset ja joilla ei minun mielestäni ollut mitään hätää.

Toinen (kauhu)kokemus vaikuttamisesta oli taloyhtiön hallitus. Jouduin tuohon pestiin vahingossa, koska (taaskaan) ei ollut muita tarjolla. Ajankohtainen putkiremontti pakotti meidät kaatamaan ns, vanhan vallan, eli pariskunnan joka oli pitänyt jöötä melkein 30 vuotta ja tietenkin vastusti kaikkea uudistamista. Siitä alkoikin sitten kolmen vuoden helvetti, joka päättyi siihen, että lopulta myin asuntoni ja muutimme poikani kanssa asumisoikeusasuntoon (paras ratkaisu ikinä).

 

29.1.2021

Tässä sitä ollaan. Kuntavaaliehdokkaana. Velvollisuudesta vai intohimosta?

En voi muuta kuin luvata tehdä parhaani.

 

Maskit naamalle, hyvät ihmiset! 12.12.2020

On järkyttävää lukea koronalukujen noususta. Olemme menossa kohti leviämisvaihetta Tampereellakin. Silti keskuudessamme liikkuu porukkaa, joka on täysin piittaamaton ohjeistuksesta käyttää suojamaskia. Busseissa vain noin puolella on maski, kaupoissa samoin.

Itse maaliskuusta lähtien etätyötä tehneenä voin vain ihmetellä niiden työntekijöiden jaksamista ja kärsivällisyyttä, jotka eivät voi työn luonteen vuoksi tehdä töitä kotoa käsin. Bussikuskit ja kaupan henkilökunta joutuvat altiiksi omapäisten pärskijöiden kohtaamiselle, jotka eivät joko tietämättömyyttään tai piittaamattomuuttaan käytä suojamaskia.

Monet etätyötä tekevät asiantuntijat ovat keskiluokkaisia, hyvin toimeentulevia. He tilaavat ruuat verkkokaupasta ja ajavat autoillaan pakollisiin menoihinsa. Ja sitten ihmettelevät, miten korona leviää lähiöissä ja maahanmuuttajien keskuudessa.

Yksi tärkeä yhteiskunnan rattaiden pyörimisen kannalta olennainen ryhmä on sairaaloiden ja vanhusten palvelukotien henkilökunta. Totta kai omaisiaan tulee käydä tervehtimässä, mutta silloin tulisi noudattaa suurta huolellisuutta suojauksen suhteen. Ja vaikka omaisenne olisi sitä mieltä, ettei hänen takiaan tarvitse, niin tehkää se hoitohenkilökunnan vuoksi. Jos hoitajia ei ole tarpeeksi, se voi kostautua myöhemmin, kun sinä itse olet hoidon tarpeessa.

Tänä aamuna 2.12.2020

Naapurista lähti jälleen työmiehet. En tiedä rakentavatko he ratikkaa, uutta puhdistuslaitosta vai Uros Live-areenaa, mutta sen tiedän, että joka arkiaamu siellä herätään kuuden maissa ja lähdetään ennen seitsemää. Viikonloppuisin nämä siirtotyöläiset menevät koteihinsa tai ainakin pois naapuristani. Tiedän tämän, koska arkiaamuisin ja -iltaisin kuulen seinän läpi vain vaimeaa puheensorinaa, mutta viikonloppuisin siellä on hiljaista.

Tänä aamuna erityisesti kunnioitan noita miehiä, jotka lähtevät pimeään aamuun rakentamaan meille uutta ratikkareittiä, uutta puhdistuslaitosta tai suurta tapahtumakeidasta. Luen Aamulehdestä suurituloisempien pirkanmaalaisten selityksiä, miksi he halusivat olla julkaisematta verotietojansa. Ihan ymmärrettävää: rahan pyytäjiähän aina piisaa. Mutta, tämä joukko on ansainnut rahaa pääomatuloilla, ei niinkään palkkatuloilla. Yritän painaa mieleeni noita yrityksiä, jotta voisin seurata mahdollisia irtisanomisia. Ei tunnu oikealta, että osakkaat saavat miljoonaosinkoja samalla, kun työntekijöitä irtisanotaan. En halua nimetä yhtään yritystä, mutta ihmettelen kuka näitä firmoja johtaa, jos rahaa laitetaan mieluummin osinkoihin kuin investointeihin ja tuotekehittelyyn?

 

Hieman minusta 11.11.2020

Olen kotiutunut Tampereelle Lahti-Mikkeli-Joensuu-Helsinki-Mikkeli-Helsinki –linjalta yli 30 vuotta sitten. Asun poikani ja kuubalaissyntyisen aviomieheni kanssa Hatanpäällä. Päivätöikseni autan Tampereen yliopiston tutkijoita saamaan hankkeilleen täydentävää rahoitusta.

Tulin Tampereelle Voionmaan opiston kautta. Kävin siellä harrastajateatteriohjaajakurssin. Olin aluksi töissä nuorisotalolla iltaohjaajana. Syksyllä 1988 aloitin Tampereen yliopistossa sosiaalipsykologian opinnot. Tein koko opiskeluajan sijaisuuksia Koukkuniemen vanhainkodissa, jossa hoidin vanhuksia ja siivosin vessoja.

Teatteria tein sen verran, että olin mukana parissa Ylioppilasteatterin näytelmässä, tuotin yhden esityksen ja esiinnyin mm. laulujoukkue Happy huulten kanssa. Olimme esiintymässä mm. Vasemmistoliiton perustamiskokouksessa vuonna 1990.

Yritän seurata äitini isän mallia kuntavaikuttajana. Erkki -pappa oli kaikkia ihmisiä kunnioittava, sivistynyt ja paljon lukenut mies (vaikkei kouluja ollut käynytkään). Itse olin molempien sukujeni ensimmäinen yliopisto-opiskelija, mutta en viimeinen. Yhteiskunnalliset kysymykset ovat aina kiinnostaneet minua, ja olen aina empimättä osallistunut keskusteluihin, missä ikinä olen ollutkin. Työssäni innostun aina uudelleen siitä, miten tärkeitä asioita yliopistossa tutkitaan. Yritän olla tulkki hallinnon byrokratian ja tutkijan välillä. Välitän ihmisistä ja asioista.

Tampere tuntui heti omalta kaupungiltani. Toivoisin, että kaupunki voisi näyttää yhtä ystävälliset kasvot kaikelle kansalle, tulivat he mistä maailman kolkasta tahansa. Kaikki on pidettävä mukana, ketään ei saa jättää ulkopuolelle.

Laadukas varhaiskasvatus, jaksavat ja motivoituneet opettajat innostavat koululaisia, ja työnilo on mahdollista saavuttaa kouluissakin.

Tampereen tulee tarjota töitä ja toimeentuloa kaikille. Nuoret ja maahanmuuttajat on nähtävä tulevaisuuden tekijöinä ja heihin on satsattava.

Julkiset palvelut on turvattava. Hoivaa on annettava sitä tarvitseville.

Tampere tarvitsee nyt ja tulevaisuudessa laadukkaita asuntoja kaikille, sujuvan joukkoliikenteen, puistoja ja ulkoilualueita.

Osallisuudella toivottomuutta ja näköalattomuutta vastaan!